Nenäleikkaus tai nenäleikkaus

Nenäleikkauksen tarkoituksena on korjata nenä. Korjaus voi olla kosmeettista tai toiminnallista. 

Rhinoplasty keskittyy nenän ulkonäön muuttamiseen ja on siksi kauneusleikkaus. Septoplastia puolestaan on toiminnallinen leikkaus, jonka aikana nenän väliseinän poikkeamaa eli nenän väliseinän kaarevuutta korjataan. Rhinoseptoplasty yhdistää molemmat toimenpiteet - sekä nenän esteettisen korjauksen että toiminnallisten ongelmien ratkaisemisen. Usein siirtyminen näiden kahden välillä on sujuvaa, ja nenän hengitystoiminnan paranemiseen liittyy esteettinen muutos. 

Nenäonteloiden leikkaus on itsenäinen toimenpide, jolla on toiminnallinen tavoite – se keskittyy nenän limakalvon turvotuksen vähentämiseen ja hengityksen parantamiseen.

Nenän rekonstruktio on kirurginen toimenpide, jolla pyritään palauttamaan nenän normaali ulkonäkö ja toiminta poistamalla merkittävä synnynnäinen vika tai korjaamalla hankittu vika, kuten trauman tai kasvaimen poiston jälkeen.

Toimintasuunnitelma räätälöidään aina nenän anatomian, kasvojen mittasuhteiden, ihon paksuuden ja hengitystoiminnan mukaan. Mahdollisia tavoitteita ovat:

• Nenänvarren muoto: kyttyrän pienentäminen, liian matalan nenänvarren nostaminen tai akselin suoristaminen.
• Nenänpään muoto ja tuki: kaventamalla kärkeä, muuttamalla projektiota tai pyörimiskulmaa ja tukemalla heikkoa rustoa.
• Nenän leveys: luisen tai rustoisen osan mittasuhteiden korjaus.
• Sieraimet ja nenänpohja: Liian leveiden sierainten, nenän siipien tai huomattavan epäsymmetrian korjaus.
• Nenän kautta hengittäminen: nenän väliseinän, nenän poskionteloiden tai nenälän alueen ongelman hoito, jos se on leikkauksen aihe.

Hyvä tulos ei välttämättä tarkoita pienempää nenää. Usein tavoitteena on oikeasuhtainen nenä, jolla on vakaa tukirakenne, joka sopii muuhun kasvojen osaan.

Nenäleikkaus ei voi tehdä kasvoista matemaattisesti symmetrisiä eikä taata tarkkaa tulosta, joka olisi samanlainen kuin tietokonesimulaatiossa. Kasvojen sivut ovat luonnostaan erilaiset, ja rusto, iho, arvet ja turvotus reagoivat paranemiseen yksilöllisesti.

Lopputuloksen arviointi heti lastan poistamisen jälkeen ei myöskään ole realistista. Alkuvaiheessa nenä on turvonnut, kärki jäykistynyt ja edestäpäin katsottuna se voi näyttää odotettua leveämmältä. Useimmat muutokset häviävät kuukausien kuluessa, jopa hitaammin, jos nenässä on paksu iho.

Suljetussa menetelmässä tehdään viillot nenän sisäpuolelle. Avoimessa menetelmässä tehdään pieni viilto nenän väliseinän etummaiseen ihokaistaleeseen eli columellaan, jotta kirurgi voi paljastaa nenän tukirakenteen paremmin. Molemmilla menetelmillä on omat käyttöaiheensa.

Tieteellinen kirjallisuus ei osoita, että yksi menetelmä antaisi aina paremman tuloksen kaikille potilaille. Valinta riippuu korjattavan ongelman monimutkaisuudesta, nenänpään tuesta, aiemmista leikkauksista ja kirurgin suunnittelemasta tekniikasta. Siksi konsultaation aikana kannattaa kysyä paitsi "avoin vai suljettu?", myös "miksi tämä lähestymistapa on perusteltu nenälleni?".

Paksu nenän iho ei estä nenäleikkausta, mutta se peittää nenänpään hienot muodot ja pitää turvotuksen loitolla pidempään. Leikkauksessa luodaan luu- ja rustorakenne, johon iho sopeutuu. Ohut iho näyttää pienet muutokset nopeasti, kun taas paksu iho peittää sekä epätasaisuudet että halutun muotonsa.

Siksi tavoitteena ei ole luoda ihon alle pienintä mahdollista ja terävintä kehystä. Liian aggressiivinen reduktio jättää kärjen tukemattomaksi, ja raskas pehmytkudos voi muuttaa muotoaan alla olevasta kehyksestä huolimatta. Paksu iho omaavassa nenässä on usein myös heikompi kärjen tai väliseinän tuki – suunnitelma keskittyy sen tukemiseen. Hyvä tulos voi tarkoittaa hieman suurempaa, mutta vakaampaa nenän kärkeä, joka sopii paremmin kasvoihin.

Nenänpään muoto on loivempi kuin nenänvarren; edestäpäin katsottuna se voi olla odotettua leveämpi useiden kuukausien ajan. Lopullinen tulos arvioidaan usein 12–24 kuukauden kuluttua. Hyvin ohut kärki ei välttämättä ole realistinen. Teippaus on yleensä hyödyllisempää paksulle iholle – ohjeet löytyvät sivulta. teippaus nenäleikkauksen jälkeen.

Voiko nenän ihoa ohentaa?

Joissakin tilanteissa ihonalaisen kudoksen erittäin varovainen vähentäminen on mahdollista, mutta aggressiivinen ihon ohentaminen voi heikentää veren ja imunesteen virtausta. Tämä voi johtaa pitkäaikaiseen turvotukseen, ihon epätasaisuuksiin tai harvoin ihonekroosiin. Siksi "ihon ohentaminen" ei ole yleismaailmallinen ratkaisu ja se tulee tehdä varoen.

Sierainten korjausta harkitaan, jos nenän tyvi on leveä, sieraimet ovat suuret, sieraimet ovat voimakkaasti leventyneet tai sierainten siivet ovat jatkuvasti epäsymmetriset. Kaikki leveät nenät eivät vaadi sierainten leikkausta: nenän tyvestä voi tulla mittasuhteeltaan parempi nenänpään tai -varren korjauksen jälkeen. Päätös tehdään edestä, alhaalta ja sivulta katsottuna sekä hymyn perusteella.

Kudos poistetaan konservatiivisesti. Nenänpohjan kaventamiseksi otetaan pieni pala sieraimen pohjasta; sieraimen levenemisen vähentämiseksi otetaan pieni kiila sieraimen reunasta. Molempia voidaan yhdistää, jos on tarpeen muuttaa sekä sieraimen kokoa että sieraimen muotoa. Poistettu kudos ei kasva takaisin – liiallinen supistaminen voi jättää sieraimen luonnottoman pieneksi, vetää sierainta ylöspäin tai kaventaa nenän ulkoläppää ja vaikeuttaa hengitystä.

Viillot tehdään yleensä sieraimen reunaan tai nenän ja posken liitoskohtaan; alussa arpeutuminen on näkyvissä, myöhemmin vähemmän. Täydellistä symmetriaa ei voida taata. Lopullinen laajuus päätetään usein nenäleikkauksen lopussa, kun nenän muu muoto on valmis. Tavoitteena on mittasuhteet, ei maksimaalinen kaventaminen.

Se voi tapahtua, jos nenän keskiosa tai kärki on tehty liian kapeaksi eikä tukirakennetta säilytetä. Nenänvarren kyhmyn poistamisessa tai nenän kärjen pienentämisessä on otettava huomioon sivuseinien ja nenäläpän vakaus. Pienempi nenä ei automaattisesti tarkoita parempaa tulosta – esteettinen muutos ei saa heikentää nenän tukirakenteita.

Sama leikkaus voi myös parantaa hengitystä, jos tukoksen syy on kirurgisesti korjattavissa ja se otetaan erikseen huomioon suunnitelmassa. Ennen leikkausta arvioidaan nenän väliseinä, nenäontelot ja nenäläppä. Vain väliseinäleikkaus on septoplastia; jos ongelma on nenän ulkoisessa tuessa tai läpässä, sitä kutsutaan toiminnalliseksi nenäleikkaukseksi. Ne tehdään usein yhdessä - tarkemmin sanottuna se kirjoitetaan nenän väliseinäleikkauksen sivulla.

Nenän tukkoisuus on yleistä ensimmäisten viikkojen aikana, vaikka tavoitteena olisi toiminnan parantaminen. Turvotus, ruvet ja nenän väliseinät estävät tilapäisesti ilmavirran eivätkä ole osoitus epäonnistuneesta leikkauksesta. Turvotukseen liittyvä tukkoisuus häviää usein 3–4 viikon kuluessa. Jos hengitys tämän ajan jälkeen huononee, pysyy pysyvästi yksipuolisena tai siihen liittyy voimakasta kipua ja vuotoa, syy on selvitettävä.

Allerginen nuha, polyypit ja kuorsaus eivät parane itsestään muuttamalla nenän muotoa – ne ovat osa nenäongelmat ja tarvittaessa väliseinän korjausleikkaus. Konsultaatiossa kannattaa kysyä, mikä anatominen tukos sinulla todellisuudessa on ja miten suunniteltu esteettinen muutos vaikuttaa ilmavirtaukseen.